Hanna-Leenan unet (san. Antti Ritvanen)
Aamuisin sain kuulla Hanna-Leenan unista
se muisti ne aina ja osasi kertoa
yhdessä niistä se olis saanut prinssin
ja puoli valtakuntaa
jos olis sanonut prinssille
että sitä rakastaa
Suusta ei tullut sanoja
sieltä lensi vaan villejä lintuja
Toisessa unessa me saatiin kolme lasta
ne oli seudun kauneimpia ja todella fiksuja
mut ei me oltu kovin hyviä niiden kanssa
ne unohtui pimeään metsään ja joku söi ne
Äläkä naura, Hanna-Leena sanoi
tää on vakavaa
Öisin kun mä säpsähdin sen huutoon
yritin pitää siitä lujaa kiinni
mut edes heräämättä Hanna-Leena aina
potki ja rimpuili irti
Viimeisessä unessa, jonka sain kuulla
se oli vähän ennen mun muuttoauton tuloa
unessa oli mukava mies, minun oloiseni jotenkin
ne asui saaressa ja kylpi kulta-ammeessa
Mutta sängyssä Hanna-Leena huomasi
sen miehen muuttuneen käärmeeksi
Öisin kun mä säpsähdin sen huutoon
yritin pitää siitä lujaa kiinni
mut edes heräämättä Hanna-Leena aina
potki ja rimpuili irti
Luvattiin lunta (san. Jussi Valtonen - Antti Ritvanen)
Helsinginkadulla makaa mies
kalu kädessä ja hymyilee
poliisiauto tulossa
Se on Salo C-rapusta
viime yönä puoli kolmelta
kuului: jumalauta lopeta
Samaan aikaan seinän takana
äiti on elokuvissa
tyttöjen kanssa ulkona
Ja siellä Veera, yhdeksän vee
pitää seuraa isäpuolelleen, joka
on taas sillä tuulella
Yks jätkä kirjoitti vihkoihin
ja julkaisikin romaanin
se kertoi koulusta
Ihmiset pitivät sen jutuista
kirjoja tuli vielä useita
eilen se meni metron alle
Kuulin pikkupojasta, vahingossa löydetystä
lastenhuoneesta ovi, ikkunat
umpeen teipatut, mitä helvettiä
äiti sanoi et se yritti suojella
sitä tältä kaikelta
Me istutaan kotona
on ihan hiljaista, sä sanot
luvattiin lunta
Mä katson ulos ikkunasta
mies ei suostu liikkumaan
ne joutuu kantamaan
Talo (san. Antti Ritvanen)
Mentyäsi ruoho pihamaalla
kasvoi äkkiä miehenkorkuiseksi
Linnut lensivät särkyneistä
ikkunoista läpi talon
Ja tuuli sylkäisi suustaan
kokonaisen kaupungin
joka pudotessaan halkesi
Loittonevat askeleesi
kaikuivat rappukäytävässä
Niin kuin julma ja kaunis kissa
repisi pientä koiraa
Ja tuuli sylkäisi suustaan
kokonaisen kaupungin
joka pudotessaan halkesi
Noin vain halkesi
Tuulet (san. Markus Salonen)
Joskus mä
vielä kiipeen puuhun
enkä selitä,
jään sinne asumaan
Vaikka töistä soitettais
töistä soitetaan
Sanon vaan: mul on nyt
uudet velvollisuudet
soitellaan, puhaltaa
uudet paremmat tuulet
Rakennan
majan puuhun firman
viereen
pomoni saa katsoo mua ikkunastaan
Siellä kiipeilen
siellä majailen
Sanon vaan: mul on nyt
uudet velvollisuudet
soitellaan, puhaltaa
uudet paremmat tuulet